Suunnittelua ei kannata tilata kuin marjoja torilta, vaan hakemalla parasta mahdollista ratkaisua juuri kyseiseen tehtävään. Se onnistuu parhaiten suunnittelukilpailun avulla, Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Asko Takala kirjoittaa.
Kestävään kehitykseen tähtäävä materiaalikulutuksen hillitseminen tekee suunnittelusta entistä vaativampaa. Rakentamisesta tulee tarkempaa, reagoivampaa ja vuorovaikutteisempaa kuin mihin uudisrakentamispainotteinen toimintakulttuuri, lainsäädäntö ja perinteiset urakointimallit ovat totuttaneet. Suunnittelu ja toteutus limittyvät yhä enemmän.
Nykykäytäntö suunnittelun tilaamisessa on ristiriitainen. Tilaajat pyrkivät tilaamaan mahdollisimman vähän suunnittelua kiinteähintaisilla sopimuksilla, mutta työmailla odotetaan silti aiempaa enemmän äärimmäisen tarkkoja ja yksityiskohtaisia suunnitelmia – myös silloin, kun korjausrakentamisessa paljastuu ennakoimattomia tilanteita.
Lupaprosessit vievät yhä suuremman osan suunnitteluresursseista. Digitalisaatio ja tekoäly tukevat toki rutiineja ja vaihtoehtojen tuottamista, mutta ne eivät korvaa harkintaa, oivallusta ja kokonaisuuksien punnintaa.
Suunnittelupalveluja hankitaan silti usein kuin marjoja torilta: litrahinta ratkaisee. Valistunut kuluttaja tietää, ettei halvin litrahinta takaa parasta makua. Laatu selviää vasta maistamalla. Sama pätee suunnitteluun.
Kilpailu tarjoaa mahdollisuuden arvioida laatua konkreettisesti: ehdotuksia vertailemalla, ei lupausten tai yksikköhintojen perusteella.
Julkisissa hankinnoissa hinta painaa yhä usein eniten. Laatukin ymmärretään helposti määrällisinä ja teknisinä minimivaatimuksina, ei kykynä vastata tilaajan todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin. Rakennesuunnittelu, talotekniikka ja jopa arkkitehtisuunnittelu valitaan usein pelkän hinnan perusteella. Vain satunnaisesti osaamista arvioidaan aiemmilla referensseillä. Hämmästyttävän harvoin haetaan parasta mahdollista ratkaisua juuri kyseiseen tehtävään suunnittelukilpailun avulla.
Arkkitehtuurikilpailu on kuitenkin luontevin tapa hankkia laadukas, tarkoitukseen paras ja vertailukelpoinen ratkaisuehdotus. Kilpailumuotoja on monia, ja niitä kehitetään jatkuvasti hankintalainsäädännön periaatteiden – avoimuuden, tasapuolisuuden ja reilun kilpailun – puitteissa.
Kilpailu tarjoaa mahdollisuuden arvioida laatua konkreettisesti: ehdotuksia vertailemalla, ei lupausten tai yksikköhintojen perusteella.
Ensimmäisestä Suomessa järjestetystä arkkitehtuurikilpailusta tulee kuluneeksi 150 vuotta: vuonna 1876 Suomen Pankin rakennuksesta järjestettiin kansainvälinen yleinen kilpailu. Kilpailu on hankintatapana kestänyt aikaa, koska se vastaa olennaiseen kysymykseen: miten saada paras mahdollinen ratkaisu vaativaan suunnittelutehtävään.
Kun tavoitteena on kestävä, toimiva ja pitkällä aikavälillä taloudellinen rakennettu ympäristö, arkkitehtuurikilpailu ei ole ylellisyyttä. Se on järkevä tapa tilata suunnittelua.
Asko Takala
puheenjohtaja, Suomen Arkkitehtiliitto (SAFA)