Olen kotoisin 2000 asukkaan Yli-Iistä, nykyisestä Oulun kaupunginosasta. Lapsuuteni arki ja jännittävimmät asiat tapahtuivat vapaana virtaavan Iijoen ympärillä. Seutukunnan elämä mullistui 1960-luvulla, kun jokeen rakennettiin viisi voimalaitosta. Läksyjen lukua ryyditti ikkunasta näkyvä kaivinkone, joka yötä päivää muotoili Maalismaan voimalaitoksen alakanavan reunapenkkaa. Siinä se sitten oli soralla pari vuosikymmentä.
Voimalaitokset altaineen, kanavineen ja voimalinjoineen ovat muuttaneet rajusti kylien rakennetta ja jokivarren maisemia. Kaivaminen Yli-Iissä jatkuu edelleen, mutta ihan eri syystä ja huomattavasti pienemmillä työkaluilla. Kivikautinen menneisyytemme nousee ihmisten ilmoille.
Ensimmäiset merkit Iijoen alajuoksun kivikautisesta asutuksesta nousivat esille Pahkakosken voimalaitostyömaalla 1960-luvun alulla. Kaivauksissa löytyi Kierikkisaaren kauppapaikka ja vuosille 5300 – 4100 ennen ajanlaskumme alkua ajoittuvaa keramiikkaa. Yli-Ii nousi kertaheitolla Suomen arkeologiselle kartalle. Veljeni leveili muuallakin kuin kotona: ”Sanokaapas nyt, missä se kulttuurin kehto on!”
Arkeologit törmäsivät lähes sattumalta muinaisjäännösalueeseen 1990-luvun alulla. Läheiseltä suolta taas paikannettiin 35 hehtaaria täynnä 5000 vuotta vanhaa veistettyä puuta ja kivikautisia kalastusvälineitä. Siitä alkoivat Kierikin vuosittaiset arkeologiset kaivaukset.
Museo kuin Pohjanmaan puukirkko
Pieni kunta pisti tiede- ja museoprojektin liikkeelle vuonna 1996. Valtion ja EU:n tukeakin tuli, mutta kunta oli oman osuutensa kanssa kovilla. Muistan, miten hanke kuumensi tunteita ja ihmisiä luokiteltiin Kierikin kannattajiin ja vastustajiin. Olin otettu, kun kunta järjesti museosta arkkitehtuurikilpailun.
Professori Reijo Jallinoja suunnitteli upean Pohjoismaiden suurimman hirsirakennuksen, joka vihittiin vuonna 2001. Korkean auditorion ympärille sijoittuu Suomen ainoa kivikauteen keskittyvä näyttely ja ravintola kokoustiloineen. Kokonaisuuteen kuuluu myös pienen lammen ympärille rakennettu hotelli.
Ulkomuseoalueen kivikautisessa suurkylässä vierähtää useampikin tunti. Sieltä löytyy tekemisen iloa ja kivoja kokemuksia. Nokkapannukahvit tutkimukseen perustuvassa rivitaloennallistuksessa on yksi sellainen.
Kierikkikeskuksen arvostus näkyi palkintoina: Pohjois-Suomen rakennusteko 2001, Vuoden 2002 puupalkinto, Europa Nostran kulttuuriperintöpalkinto ainutlaatuisesta kivikautta esittelevästä ulkomuseosta vuonna 2002 ja Rakennustaiteen valtionpalkinto professori Reijo Jallinojalle vuonna 2005.
Museo kauppatavaraa?
Joulun alla sanomalehti tarjosi pahan. Oulun sivistys- ja kulttuuritoimen palveluverkkoselvityksessä 2018 esitettiin Kierikkikeskuksen museorakennuksen myyntiä, mikä tarkoitti toiminnan alasajoa. Kulttuurin vastaisuudeltahan se vaikutti.
Samaan aikaan Oulun kaupunki aikoo hakea vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Tavoitteena on parantaa kaupungin vetovoimaa ja kaupunkikehitystä. Kivikautinen kylä ei kuulunut niihin, vaikka kansainväliset kontaktit olivat valmiina.
Yli-iiläiset olivat tosi loukkaantuneita. Kierikistä oli tullut yhteinen ylpeyden aihe, joka nosti asukkaiden itsetuntoa ja paikkakunnan identiteettiä. Asia oli minullekin läheinen, koska kotini lähikankailta löytyy tutkimattomia muinaisjäännöksiä ja valtava kivirakka.
Miksi Suomen ainoa kivikautta esittelevä museo pitää myydä, vaikka toiminta pyörii taloudellisesti omillaan? Sitä kysyi moni muukin. Lehdistökohu oli melkoinen, kun hankkeen vastustajat kävivät tositoimiin. Eikä turhaan. Päättäjien oli pakko perääntyä.
Sivistys- ja kulttuurilautakunta lupasi säilyttää Kierikin museorakennuksen kokoelmineen. Kaupunginvaltuuston linjauksen mukaan ”Kierikkiä kehitetään voimakkaasti ja tunnistetaan sen mahdollisuus nousta ainutlaatuiseksi markkinointivetonaulaksi”.
Toivottavasti näin myös tehdään. Vaaran paikkoja voi tulla, sillä sivistys- ja kulttuuritoimen rakenteellinen säästötavoite on kova. Arvokkainta kummallisessa tapahtumasarjassa kuitenkin oli, että Kierikillä on vahva tukijoukko ja että kulttuuriympäristöjemme arvo ymmärretään. Kuka tietää, vaikka Kierikkikeskus on jonain päivänä maailman kulttuuriperintökohde!
Elli Maalismaa